Kartanot

Ala-Lemun kartano oli 1400-luvulta alkaen vuosisatojen ajan useiden sukujen hallussa ja omistajana oli mm. Ruotsin arkkipiispa Carl Fredrik Mennander. Hänen omistajakaudellaan, vuonna 1767 valmistui kartanon nykyinen päärakennus, jonka on suunnitellut Christian Friedrich Schröder. 

Kartanoalueen puutarhan on alun perin suunnitellut kasvitieteilijä, professori Pehr Kalm. Tällä hetkellä alkuperäisestä puutarhasta ei ole jäljellä kuin viitteitä menneisyyteen.

Ala-Lemun kartano siirtyi 1960-luvulla Turun kaupungin omistukseen, joka vuokrasi tilan Varsinais-Suomen Kansallissäätiölle. Kansallissäätiö alkoi kunnostaa rakennuksia ja puutarhaa. Säätiö osti kartanon vuonna 1998 ja harjoitti kokouskartanotoimintaa, kunnes kartano myytiin yksityiseen omistukseen vuonna 2011. Kartanon tiloja voi vuokrata yksityistilaisuuksiin.

Lähde Jussi Iltanen: Suomen 100 Kartanot. Karttakeskus 2011.

Ala-Lemun kartanosta löydät lisätietoa täältä.

Koriston kylässä oli keskiajalla kaksi taloa, joista toinen kuului Naantalin luostarille ja jonka omistajia tunnetaan vuodesta 1546 alkaen. Koriston tilan monista rakennuksista on jäljellä entinen pehtoorin asunto, kolme aittaa ja talli. Pehtoorin asunnon rakennusvuosi on tuntematon, mutta se on peruskorjattu vuonna 1848 ja sen päätyosat on rakennettu 1900-luvun vaihteessa. Vuonna 1911 siihen rakennettiin siipirakennus. Rakennus on nykyisin yksityisomistuksessa.

Mielenkiintoisin ja historiallisesti arvokkain on kolmen aitan muodostama ryhmä. Aitat ovat vanhimpia Varsinais-Suomessa säilyneitä vilja-aittoja. Kaksi hirsiaittaa on peräisin vuodelta 1782 ja kolmas, rapattu aitta on rakennettu 1851. Aitat ovat klassistisen ulkoasunsa vuoksi arkkitehtonisesti arvokkaita.

Vanha talli on ilmeisesti osittain rakennettu 1700-luvulla, koska vuonna 1849 katselmusasiakirjoissa sen rakennusajaksi mainitaan "i äldre tider" eli siis aikana, jota kukaan ei tuolloin tarkkaan tiennyt. Tallissa toimii nykyisin kotiseutuyhdistys Kaarina-Seura.

Kaarina-Seuran toiminnasta löydät lisätietoa täältä.

Kuusiston kartanon päärakennus vuodelta 1738 on maamme vanhimpia säilyneitä puisia asuinrakennuksia. Se rakennettiin Suomen sotaväen päällikön, Turun jalkaväkirykmentin everstin virkataloksi.

Virkatalon paikalla oli keskiajalla Kuusiston latokartano, joka huolehti piispanlinnan maanviljelystä ja karjanhoidosta. Linnan hävittämisen jälkeen latokartanon hallinta siirtyi ensin Turun linnalle, minkä jälkeen tila läänitettiin korkeille siviilivirkamiehille, maaherroille ja hovioikeuden presidenteille. Kartano toimii nykyään Taidekartanona.

Taidekartano rakentaa pitkäjänteisesti kulttuurihistoriallisesti ja luonnonarvoiltaan arvokkaan Kuusiston saaren kärjen ja aikalaistaiteen välille tasavertaista, ihmettelemiseen kannustavaa, tieteestäkin ammentavaa vuoropuhelua - ihan omaansa myös ekologisten ja eettisten arvojen pohjalta.

Yli vuosikymmenen ajan lähes 300 -vuotias Kuusiston kartano, museona hylätty, on elänyt aikalaistaiteen kautta kohti tulevaa. Yksityinen Kuusiston Taidekartano on aikalaistaiteen näyttelytila, jossa hiljaisuus, askelista kuluneet lankkulattiat, ikkunoista pilkistävä meri ja kulttuurimaisema omenatarhoineen saavat kiireisenkin kävijän rauhoittumaan.

Kartanossa järjestetään kesäisin tapahtumia, konsertteja, keskustelutilaisuuksia ja vaihtuvia näyttelyitä. Kartanon keittiössä kultareunaiset kupit odottavat kahvinjanoista herkuttelijaa. Leipomuksiin käytetään oman puutarhan ja lähituottajien satoa. Herkkuja on tarjolla myös vegenä.

Veistospuutarha

Kartanon pihapiirissä, Linnanrauniontien molemmin puolin, vanhojen jalojen lehti- ja hedelmäpuiden lomaan levittäytyy laaja, julkinen, aina avoinna oleva puuveistoskokoelma, Taidekartanon Puuveistospuutarha. Puuveistospuutarhassa on 21 (2023) ammattikuvanveistäjän teosta. Parhaiten niihin pääsee tutustumaan kulkemalla kartanon parkkipaikalta lammaslaitumen halki, ensin kohti aittaa ja sitten kulttuuripolkua kohti kartanoa, yli Linnanrauniontien ja oikealle alas hedelmätarhaan ja siellä kartanon ympäri.

Kesäisin järjestettävät Taidekartanon veistoviikot ovat viikon mittainen tapahtuma, jolloin yleisö pääsee seuraamaan järeidenkin tukkien muuttumista kuvanveistäjien osaavissa käsissä. Näyttelyt ovat kuratoituja, pitkän taidesuunnitelman mukaisia ja useimmiten avoimen teoshaun kautta toteutettuja.

Tavoite on, että Taidekartanon veistoviikot jatkuvat kesään 2026 asti.

Kuusiston Taidekartanosta löydät lisätietoa täältä.

Tuorla oli keskiajalla Kuusiston piispanlinnan alaisuuteen kuuluva karjatila. Kartanon päärakennus on rakennettu maaston korkeimmalle kohdalle perimätiedon mukaan 1600-luvulla. Rakennuksen vanhinta kaksikerroksista osaa reunustavat yksikerroksiset siivet, jotka on rakennettu 1810-luvulla. Tällöin Tuorlan omisti maaherran leski Vendla Gustava von Willebrand. Päärakennusta on uudistettu arkkitehti Erik Bryggmanin johdolla 1929.

Tuorla sijaitsee vanhan tieväylän, Suuren Rantatien, varrella. Muurimaisen seinämän sisällä ovat talouspihan rakennukset, joiden yhtenäinen arkkitehtoninen asu on 1800-luvun alkupuolelta. Puistossa sijaitsee samoin 1800-luvun alkupuolella valmistunut viljamakasiini. Vanhan rakennusryhmän eteläpuolelle on rakennettu 1980-luvulla maaseutuoppilaitoksen uusi koulurakennus, asuntoloita ja talousrakennuksia. Tuorlassa on aina vuodesta 1883 alkaen ollut maanviljelyskoulutusta. Tuorlassa toimii myös tälläkin hetkellä ammattiopisto Livian maaseutuopisto. Tuorlan Majatalo palvelee niin ruokailijoita kuin majoittujiakin.

Tuorlan alueesta löydät lisätietoa täältä.

Ammattiopisto Livian toimintaan voit tutustua täältä.

Kylän nimenä mainitaan Mattelmäki (Mattalaniemi) 1200-luvun lopun Kaarinassa. Ensimmäinen asiakirjatieto on vuodelta 1514, jolloin Mattelmäen Paavo-isäntä oli Tukholmassa oikeudessa selvittämässä poikansa Lyypekissä sattunutta kuolemaa.

Vuonna 1546 Askaisten Autusten herra Torsten Henrikinpoika antoi talon huomenlahjaksi vaimolleen Beata Olavintyttärelle, talo oli tuolloin perintörälssi. Rälssioikeudet sai antamalla hevosen ja miehen varustettuna Ruotsin kuninkaalle sotaa varten. Torsten Henrikinpoika kuoli 1585, jolloin omistajaksi tuli Savonlinnan päällikkö Gödik Fincke.

Mattelmäessä on vielä jäljellä ennen 1600-lukua rakennettu holvattu kivikellari. Päärakennus on rakennettu useammassa eri osassa. Keskimmäinen sali ja länsipään kaksi huonetta on rakennettu 1700-luvun lopulla, keittiö 1831 ja itäpään huoneet 1842. Muut rakennukset ovat myös 1800-luvun alulla rakennettuja.

Kartano on yksityiskäytössä.

Villa Wolax valmistui vuonna 1899 Johan Oswald Wasastjernan (s.1861 - k.1938) ja hänen puolisonsa Johanna Wilhelmina Adelaide Wasastjernan (o.s. Wrede af Elimä s.1868 - k.1959) kesähuvilaksi.

Kaupunkien kulttuuri- ja talouselämän eliitti innostui 1800-luvulla rakentamaan kaupunkielämän vastapainoksi luonnonläheisiä kesäpaikkoja. Kesähuvilan sijainti valittiin maisemien ja luonnonläheisyyden lisäksi kulkureittejä miettien. Kuusisto saattoi miellyttää helsinkiläisiä Wasastjernoja säännöllisen höyrylaivareitin vuoksi. Villa Wolaxin laituriin on edelleen mahdollista saapua veneellä, mutta nykyisin hyvät autotiet tuovat Turusta perille 20 minuutissa. Villa Wolaxissa on nykyään mahdollista majoittua, nauttia hyvästä ruoasta sekä järjestää erilaisia yksityistilaisuuksia. 

Villa Wolaxista löydät lisätietoa täältä.

Kaarinasta löytyy muutamia muitakin kartanoita, jotka ovat olleet aiemmin julkisessa käytössä. Nykyään nämä kartanot ovat yksityisomistuksessa.

Pukkilan kartano

Pukkilan kartanon juuret ulottuvat aina 1400-luvulle asti. Kartanokokonaisuus on kokenut vuosisatojen aikana lukuisia muutosvaiheita ja päärakennuksen nykyinen rokokooasu on tulosta 1960-luvun palauttavista restaurointivaiheista.

Pukkila sai nimensä Bockin suvusta, joka omisti tilan 1500-1700-luvuilla. Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti hovioikeudenneuvos Christoffer Johan Rappe, josta tuli myöhemmin Turun ja Porin läänin maaherra. Vuonna 1762 valmistunut päärakennus on yksikerroksinen, lautaverhoiltu ja katettu paanupinnoitetulla mansardikatolla. Sen lisäksi pihapiiriä rajaavat vanha päärakennus, aittarivi sekä 1900-luvun alussa rakennettu komea kivinavetta.

Kartanoa on aikoinaan ympäröinyt laaja puutarha, jossa oli ryytimaa ja hedelmätarha. Hyödyn aikakaudella puutarhanhoito oli säätyläisten muotiharrastus. Uusien ja eksoottisten kasvilajien viljely oli suosittua, ja siemeniä tuotiin myös ulkomaanmatkoilta.

Pukkilassa toimi aiemmin Museoviraston kartanomuseo ja museopuutarha. Nykyisin kartano on yksityisomistuksessa.

Rauhalinnan kartano

Rauhalinnan historia liittyy Armfeltien sukuun 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin. Rauhalinna oli tullut Armfelt-suvulle kuvernööri Johan August von Essenin ostaessa sen vuonna 1848. Hän oli Kustaa Mauri Armfeltin ja Saganin prinsessa Vilhelminan tyttären Adelaine Gustava Aspasie (Vava) Armfeltin toinen aviomies. Kuvernööri Johan von Essenin kuoleman jälkeen Rauhalinna siirtyi Vava Armfeltin pojalle Carl M.M. Armfeltille vuosiksi 1873–1890. Tämän jälkeen Rauhalinnan omistivat lähes 50 vuoden ajan Carl M.M. Armfeltin poika Erik Ivar ja hänen puolisonsa Eva Armfelt. Heidän kuoltuaan Eva Armfeltin sisar, kreivitär Auda Armfelt tuli Rauhalinnan omistajaksi vuonna 1938.

Auda Armfelt toimi Turussa yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa tehtävissä ja oli jo lähes 50-vuotias tullessaan Rauhalinnan omistajaksi. Hän tunsi olevansa velvollinen jatkamaan isänsä ja isoisänsä maanviljelijäperintöä. Lopulta vuonna 1952 hän myi tilansa Piispanristillä toimivalle keinosiemenyhdistykselle ja sonniasema siirrettiin Rauhalinnaan.

Vuoden 2009 keväällä karjuaseman toiminta Rauhalinnassa loppui. Kaarinan kaupunki hankki kartanon rakennukset ja alueet omistukseensa vuonna 2011. Rauhalinnassa on luontopolku ja äitienpäivän tienoilla kartanon alueelle puhkeaa kukkimaan valkovuokkomeri. Kerrotaan, että kreivitär on nähty ihastelemassa kukkaloistoa vielä tänäkin päivänä.

Kaarinan kaupunki myi vuonna 2018 kartanon alueen yksityishenkilöille. Kartano on yksityisaluetta eikä se ole yleisölle avoinna.