Yhteisötaiteena toteutetut teokset

Taidebussikatos, 2017
Tekijät: Sara Ilveskorpi & työryhmä 
Sijainti: Piikkiö, Harvaluodontien ja Uudentalontien risteys

Katoksen suunnittelussa ja toteutuksessa oli mukana 9 harvaluotolaisen nuoren ja lapsen lisäksi useita Harvaluotoseuran aikuisia jäseniä. Taidebussikatoksen idea syntyi saarelaisten yhteydenotosta ja heidän omasta tarpeestaan sitouttaa paikallisia lapsia ja nuoria kyläyhteisöön ja Harvaluotoon asuinpaikkana. Saaren ainoa bussikatos on toiminut monen koululaisen kouluunlähtöpaikka, mutta myös tapaamispaikkana ja kylän ilmoitustauluna. 

Teoksen visuaalinen ilme on lähtöisin nuorten ja lasten elämässä vahvasti vaikuttavista elementeistä, kuten sosiaalisesta mediasta. Teos on lasten ja nuorten näköinen, korostaen heidän haaveitaan ja todellisuuttaan. Katos on maalattu kevein pastellisävyin, jotka erottuvat maaseutumaisemasta, mutta eivät luo ristiriitaa ympäristön välille. Katoksen takaseinään on kiinnitetty koko seinän kokoinen säänkestävä alumiinikomposiittilevylle painettu kuva-kollaasi nuorten itsensä valokuvaamista kuvista. 

Taidebussikatoksen suunnittelu toteutettiin neljässä workshopissa, joissa käsiteltiin mm. seuraavia asioita: Mitä bussipysäkillä tehdään? Millainen olisi unelmien bussipysäkki? Mitä haluaisit tehdä pysäkillä? Mitä pysäkiltä puuttuu? Mitä taitoja ja osaamista sinulla on? Mitä taitoja ja osaamista vanhemmillasi on? Mitä erityistä Harvaluodossa on? Millaisia ongelmia pysäkillä on? Kuinka monta lasta odottelee bussia? Onko pysäkillä turvallista olla? 

Lapset sanoivat odottavansa bussia n. 5-10 min/koulupäivä. Laskettiin, että koko peruskoulun ajan yksi lapsi käyttää bussikatosta 135-270 h. Todettiin, että on todellakin tärkeää millaisissa olosuhteissa ja tiloissa pysäkillä aikansa viettää! 

Töiden aloittaminen bussikatoksessa vaati Ely-keskuksen luvan, joka saatiin varsin nopeasti. Varsinainen työskentely tapahtui kuutena päivänä, jolloin katoksen takana oleva maa tasoitettiin, tehtiin uusi lattiavalu, seinät puhdistettiin ja maalattiin kahteen kertaan pohjamaalilla ja 2-3 kertaa sävytetyillä maaleilla. Katoksen lattia maalattiin sabluunakuvioin ja takaseinälle kiinnitettiin valokuvatuloste. Katos sai myös uuden penkin, ilmoitustaulun ja pyörätelineen. 

Aluksi suhtautuminen projektiin oli saarelaisten suunnalta hieman nihkeää. Lapsilla into tehdä yhdessä tuntui kuitenkin kasvavan jokaisella tapaamiskerralla. Valmiin teoksen vastaanotto oli kuitenkin todella positiivista. Erityisen yllättyneitä ihmiset olivat siitä, kuinka sitoutuneesti lapset ja nuoret olivat suhtautuneet projektiin. 

Taidebussikatoksen avajaisia vietettiin 10.6.2017 Harvaluotopäivän yhteydessä. Paikalle kerääntyi iso joukko harvaluotolaisia, vakituisia- ja kesäasukkaita, seuraamaan julkistamistilaisuutta.  Avajaisvieraiden joukosta kuului mm. seuraavat kommentit: ”Sehän on ihan oikea taideteos!” ja ”Nyt meillä on oma nähtävyys!”. 

Tekijöiden kiintymys taideteokseensa on kantanut hedelmää. Aluksi kaikki pelkäsivät teoksen töhrimistä. Ilmeisesti kuitenkin kunnioitus työtä kohtaan on niin korkealla, että teos on saanut olla rauhassa. Nuoret myös kertoivat, että kouluun lähtö on nyt ihan erilaista kuin ennen, koska heti aamusta on jotain kivaa odotettavaa! 

Itämainen matto, 2017
Tekijät: Sara Ilveskorpi & työryhmä
Sijainti: Kuusisto, Kuusiston linnanraunioilta lähtevän luontopolun loppupuolella

Teos on toteutettu yhdessä Kaarinan luonnonsuojeluyhdistyksen väen ja Kuusiston päiväkodin esikouluryhmän sekä Kuusiston Taidekartanon ja Metsähallituksen kanssa.

Teoksen idea on alun perin Sara Ilveskorven pitkään työstämä visio, joka sopi toteutettavaksi yhteisöllisenä teoksena Kaarinassa. Teoksen valmistumiseen osallistuneet 20 aikuista ja lasta suunnittelivat ja rakensivat mattoa yhdeksässä eri tapaamisessa. Materiaalina teoksessa toimivat Kappelinmäen luontopolulta kerätty orgaaninen materiaali mm. kävyt, oksat, puunrungot, järviruoko sekä kate. Kaikki työ luonnonsuojelualueella oli luvanvaraista toimintaa. Alueen herkästä luonteesta johtuen, materiaalit olivat tarkoin Metsähallituksen määrittelemiä. Materiaalien lisäksi teoksen muita elementtejä olivat lahoaminen, aika, luonnon muuttumisen tarve ja satunnaisuus. Maton kuviointi tehtiin symmetrisinä medaljonkikuvioina, kuten itämaisissa matoissa yleisesti tehdään. Matto oli 21 metriä pitkä ja 1,5 metriä leveä.

Kuusiston piispanlinnan raunioiden ja kartanon alue on keskiajalla ollut Suomen modernimpia asutuskeskuksia. Euroopan uutuudet ja hienoudet ovat ensimmäisenä rantautuneet Kuusistoon. Ehkäpä piispanlinnan aarteissa on ollut tekstiilejä itämailta? Itämainen matto teos kertoo, että nykypäivän Suomi on kasvanut historiallisen monikulttuurisuuden ravinteikkaaseen maaperään.  Matto toimi kulkua ohjaavana elementtinä luontopolulla, samalla edesauttaen luonnonsuojelualueen biologista monimuotoisuutta maatumisen seurauksena. Jo kesän 2017 kuluessa, matto osittain lahosi ja katosi luontoon kulkijoiden jalkojen alla, muodostaen humusta. 

Teoksen luonnollinen hajoaminen ja häviäminen herätti paljon keskustelua tekijöiden ja paikalle pysähtyneiden ulkoilijoiden parissa taiteen merkityksistä ja siitä mitä taide voi olla. Voiko teos olla valmis silloin kun sitä ei enää ole? Tässä tapauksessa taide on toiminnan moottori, ei objekti. Maton rakennustöiden aikana pohdittiin myös luonnonsuojelullisia kysymyksiä ja tehtiin paljon luontohavaintoja. 

Itämainen matto -teoksen julkistamistilaisuus tapahtui Kaarinan musiikkileirin konsertin yhteydessä linnanraunioilla. Samaan aikaan Kuusiston taidekartanossa vietettiin Ajankuva -kesänäyttelyn avajaisia. Tapahtumat keräsivät runsaslukuisen yleisön. Musiikkileirin viimeisen konsertin jälkeen yleisö vaelsi kesäyössä luontopolkua pitkin teokselle. Jokainen osallistuja sai asettaa järviruo’osta tehdyn tähden maton koristeeksi kulkiessaan sen yli. 

Jaetut askeleet, 2017
Tekijät: Sara Ilveskorpi & työryhmä
Sijainti: Littoinen, Littoisten tanssilava
 

Jaetut askeleet on kolmiosainen teos, jonka idea syntyi Tanssiseuran Sekahaun halusta kunnioittaa Littoisten lavan pitkää lavatanssiperinnettä. Teoksien materiaalina on käytetty mosaiikkia ja maalattua vaneria. Teokset sijaitsevat ulkona tanssilavan ja hiekkarannan välissä, joten kaikilla alueella liikkuvilla on mahdollisuus nauttia niistä. Teoksen 1. osa, pienoistanssilava, osallistaa myös yhteisöä toimintaan, sillä siinä voi harjoitella Suomalaisen tangon askeleita (koko 200x200 cm). Teoksen 2. osa on liikuteltava mosaiikkiseinä, joka esittää tanssivaa paria. Tulevaisuudessa teos tulee sijoittumaan uimarannan saunarakennuksen yhteyteen (koko 120x180 cm). Teoksen 3. osa on tuuliviiri, jonka sijaitsee tanssilavan tupakointikatoksen katolla (koko 80x120 cm). 

Teoksen valmistamiseen osallistui kahden kuukauden aikana 40 Tanssiseura Sekahaun jäsentä ja alueen muuta käyttäjää, alakouluikäisestä eläkeläiseen. Erityisesti teos houkutteli paikalle Littoisten alueella asuvia. Sekahaku tiedotti jäsenistölleen teoksen tekemisestä omien kanaviensa kautta, muut tekijät olivat paikalle sattumalta tulleita hiekkarannan käyttäjiä tai muita alueella liikkuvia. 

Ensimmäisissä suunnittelutapaamisissa teoksen lähtökohdiksi määriteltiin tanssi ja Littoisten järvi. Teoksen piti myös soveltua ulkokäyttöön. Teoksen tekemisen haluttiin osallistavan tanssiseuran jäseniä uudenlaiseen yhteistyöhön, mutta myös houkutella alueen muita käyttäjiä mukaan. 

Teoksen materiaaliksi valittiin mosaiikki, sen säänkestävyyden ja näyttävyyden vuoksi. Tanssiseuran jäsenet olivat myös todella kiinnostuneita opettelemaan mosaiikkitekniikkaa. 1. teoksen osan idea, tangon askeleet, syntyi tanssiaskeleiden harjoituskuvioista. 2. osan, liikuteltavan mosaiikkiseinän, tanssiparin profiili löytyi Sekahaun mainosmateriaalista. Samaa kuva-aihetta muokattiin 3. osan tuuliviiriin. 

Mosaiikkimateriaali tilattiin Italiasta ja sen saapuminen kesti noin kuukauden. Ennen laatoitustyön aloittamista pienoislavaa varten valettiin 4 neliön kokoinen betonilaatta, joka myös vesieristettiin. Ryhmä teki kaikki työvaiheet itsenäisesti. Teoksia työstettiin lopulta 14 eri tapaamisessa. Pisimillään ryhmä teki 11 tuntisia työpäiviä.  Työpäivien tiiviys sai aikaan ryhmähengen, jossa jo entuudestaan tuttuja ja tuntemattomia yhdisti toisiinsa yhteinen tavoite. Koska teoksen ulkonäköä ei oltu ennalta tarkoin määritelty, sai jokainen osallistuja tuoda siihen oman kädenjälkensä. Vapaa työskentely loi hengen, jossa myös keskustelu soljui vapaasti. Osallistujat avautuivat huolistaan ja ongelmistaan ja niihin pyrittiin keksimään yhdessä ratkaisuja. Toisten onnistumisista iloittiin, niin kuin ne olisivat tapahtuneet itselle. Littoisten lavalla vallitsi koko teoksen valmistumisen ajan erittäin positiivinen, eteenpäin katsova ja tasa-arvoinen ilmapiiri. 

Teoksen julkistaminen tapahtui 31.8.2017 Littoisten lavalla Tanssiseura Sekahaun kesäkauden päättäjäisten yhteydessä, n. 100 tanssijan läsnäollessa. 

Piikkiön Riemukaari, 2017
Tekijät: Sara Ilveskorpi & työryhmä
Sijainti: Piikkiö, Harvaluodon risteyksen kevyenliikenteen alikulussa

 

Teos sai alkunsa Piikkiössä asuvan kuvataiteilija ja nuorisotyöntekijä Sami Korvenrinteen ehdotettua graffitin/katutaideteoksen maalaamista Piikkiöön.  Teoksen paikaksi valikoitui Harvaluodon risteyksen kevyenliikenteen alikulku. Käyttäjien kuvauksissa sen todettiin olevan ikävästi töhritty ja pelottava. Paikan valintaan vaikutti myös se, että alikulun kautta kuljetaan Piikkiön nuorisotalo Pontelaan. 

Tekijät löytyivät Piikkiön nuorisotyöntekijä Patrik Blomqvistin ja Sami Korvenrinteen yhteistyönä, face to face promotiona kadulla. Kun yksi tekijä saatiin mukaan, alkoi tieto levitä myös muille nuorille. Lopulta mukana oli kymmenisen maalaajaa, joista suurin osa ei ollut ennen maalannut spraymaaleilla. 

Teoksen toteuttaminen alikulkuun vaati luvan saamista Ely-keskuksen siltainsinööriltä. Lupaa varten maalaustyöstä tuli olla luonnos. Luonnosta pidettiin yhteisötaiteellista työtapaa rajoittavana tekijänä, sillä maalausryhmä ei ollut koossa siinä vaiheessa, kun lupaa haettiin. Näin ollen emme voineet suunnitella teosta yhdessä sen tekijöiden kanssa. Sami päätyikin tekemään luonnoksen lähinnä taustaksi, jolle varsinainen maalaustyö toteutettaisiin. Näin syntyi idea Piikkiön Riemukaaresta, joka kunnioittaisi kaikkien maalaamiseen osallistujien omaa näkemystä ja riemua maalata. 

Lupaprosessi vaati siltainsinöörin luvan lisäksi erikseen haettavan työluvan. Työluvan liitteeksi tarvittiin kustannussitoumus työstä ja takuutodistus Kaarinan kaupungilta, sekä liikenteenohjaussuunnitelma. Lisäksi aina ennen maalaustyön aloittamista tuli tehdä ilmoitus tienpitoviranomaisen yhteyshenkilölle. Suunnittelutyön ja lupahakemuksen vuoksi koko Riemukaari teoksen prosessi kesti 2,5 kk. 

Teosta suunniteltiin aluksi yhdessä mukaan ilmoittautuneiden tekijöiden kanssa kahdessa tapaamisessa, joissa perehdyttiin graffitimaalauksen historiaan, tekniikkaan ja materiaaleihin. Tapaamispaikkana toimi Piikkiön kirjaston kokoushuone. Varsinainen maalaaminen tapahtui kahden viikon aikana elokuussa 2017. Aina ennen maalaustyön aloittamista alikulku suljettiin muilta kulkijoilta. 

Ensimmäisellä maalauskerralla alikulkuun tehtiin pohjamaalaus silikonimaalilla. Ennen tätä alikulku oli pesty suurpainepesurilla puhtaaksi liasta. Varsinainen kuviomaalaus tehtiin spraymaaleilla pohjamaalauksen päälle. 

Koska jokaisella osallistujalla oli halu tehdä oma teos, päädyttiin maalaamaan Samin luonnostelema työ, Piikkiön Riemukaari teksti, alikulun toiselle seinälle. Sen yhteyteen sijoitettiin ne teokset, jotka osallistujien mielestä sopivat Piikkiön Riemukaari tekstiin. 

Alikulun toiselle seinälle sijoitettiin yhdeksi kokonaisuudeksi ne työt, jotka vaativat oman tilan. Alikulun maalauksesta voi löytää muun muassa Piikkiönjoesta roskia keräävän ystävällisen mustekalan ja oranssina hehkuvan tuliketun. Teos kunnioittaa myös legendaarista Piikkiön Palloseuraa. 

Teoksen tekemisen yhteydessä pohdittiin, miten sen sotkeminen voitaisiin estää. Päädyttiin ratkaisuun, jossa alikulun toiseen päähän jätettiin tyhjää tilaa vieraskirjaksi, johon voi jättää oman merkkinsä. Vieraskirja saikin nimiä jo maalaustapahtuman aikana. 

Yhdessä maalaaminen sitoutti nuoria huolehtimaan omasta ympäristöstään. Maalaajat kertovat käyvänsä päivittäin koulun jälkeen katsomassa, että paikat alikulussa ovat kunnossa. Työn aikana keskusteltiin muutenkin yhteisvastuullisuudesta. 

Alueella liikkujat olivat hyvin kiinnostuneita työn etenemisestä. Graffititaiteen usein jakaessa mielipiteitä, saatiin kuitenkin pelkästään positiivista palautetta.  Maalausta kuvailtiin sanoilla riemastuttava, valoisa ja iloinen. Useampi henkilö kysyi myös, maalataanko myös muita alikulkuja. Ilmeisesti juuri tämänkaltaiselle työlle oli olemassa sosiaalinen tilaus. 

Riemukaari on poistettu kaupungin taidekokoelmasta 2025, sen huonokuntoisuuden vuoksi.

Rinkeli, 2017
Tekijät: Sara Ilveskorpi & työryhmä
Sijainti: Kaarina, Viipurintie

 

Vuorokoti Rinkeli ehdotti yhteistyötä esikouluryhmänsä kanssa. Vuorokodissa hoito järjestetään sitä tarvitseville lapsille ympäri vuorokauden, lasten vanhempien vuorotyöstä johtuen. Päivästä riippuen, Rinkelin esikouluryhmässä (5-6 -vuotiaita) on päivisin 10-18 lasta. 

Vuorokodissa askarrellaan ja piirretään paljon. Taide ja kulttuuri on Rinkelissä osa opetusohjelmaa.  Henkilökunnan toiveissa oli taidegrafiikan työpaja, joka olisi uusi tekniikka lapsille. Haasteena oli kehittää tapa, jolla työpajan tulokset voisi viedä ulkotilaan vuorokodin pihalle. Lopulliseksi teostyypiksi valikoitui teos, joka toivottaisi tulijat tervetulleiksi Vuorokotiin. Sijoituspaikaksi valittiin henkilökunnan kanssa sisäänkäynnin lippa, johon voisi helposti ripustaa kylttimäisen teoksen.

Vuorokoti sijaitsee Viipurintien varrella, joka on Suomen vanhimpia tieverkostoja, Turusta aina Viipuriin saakka (nk. Kuninkaantie). Rakennuksen ja vuorokodin lapsiryhmien nimet − Tsupukat, Vunukat ja Jässikät, viittaavat tähän historiaan. 

Teosidea kehiteltiin tämän mielenkiintoisen historian ympärille. Henkilökunnan toiveiden mukaisesti lapsille pidettiin kaksi työpajapäivää, jolloin teimme ”Viipurinrinkeleitä” monotypia-tekniikalla. Vesiliukoisilla painoväreillä maalattiin kierrätetyille offset-laatoille, jotka sitten vedostettiin hiertämällä paperille. 

Kaikki lapset eivät voineet olla mukana molempina päivinä, mutta lopulta teoksen valmistamiseen osallistui 18 lasta ja henkilökunnan jäsentä. Työpajassa lapsille kerrottiin Viipurintiehen liittyvää historiaa. 

Ennen maalausta harjoiteltiin ikäryhmälle motorisesti vaikean Viipurinrinkelin muodon piirtämistä paperille lyijykynällä. Sen jälkeen jokainen osallistuja sai maalata oman rinkelinsä vapaasti painolaatalle ja vedostaa sen. Vedosten kuivuttua jokainen teos 

Rinkelikuvio painettiin lopulta 150 cm leveälle ja 100 cm korkealle ovaalin muotoiselle alumiinikomposiittilevylle.  Henkilökunta ja lapset olivat enemmän kuin tyytyväisiä lopulliseen teokseen.  ”Minä olen tehnyt tämän!”, huutojen säestyksellä jokainen lapsi etsi itse tekemänsä kuvion teoksesta.