Runo-Kaarina-voittajat
Runo-Kaarina -kilpailun voittaneita kirjoja on myynnissä verkkokirjakauppa Bookyn ja Suomalaisen valikoimissa sekä Kaarina-talossa, palvelupiste Fiskarissa. Vanhemmista teoksista useat on loppuunmyyty, mutta moniin niistä voi kuitenkin tutustua lainaamalla ne kirjaston kokoelmasta.
Runo-Kaarina -kirjat verkkokirjakauppa Bookyssa
Runo-Kaarina -kirjat verkkokirjakauppa Suomalaisessa
Runo-Kaarina -kirjat verkkokirjasto Vaskin kokoelmissa
Runo-Kaarina kilpailun voittajat
2023 Pyry Qvick: Aurica - Kootut teokset
Pyry Qvickin kokoelma on omaäänistä nykyrunoutta, jossa runouden keinoin kaivaudutaan kuvataiteen ytimeen. Se on kutsu kartanoon ennennäkemättömien taideteosten äärelle, joita kuvaillaan, ja joiden kautta valotetaan inhimillisen elämän eri puolia. Lukija on tervetullut harhailemaan taiteen täyttämissä huoneissa ja vierailemaan ihastuttavassa puutarhassa. Ihmiskunnan teot, taidehistoria sekä tulevaisuus piirtyvät moninaisiin materiaaleihin, joita saa ihmetellä rauhassa. Pysähtyminen inhimillisyyden pieliin, pieniin hetkiin, jotka johdattavat meitä kohti yhteistä vääjäämätöntä tuntematonta. Voittanut teos on raadin mukaan vahvasti yhtenäinen kokoelma.
Pyry Pilkku Qvick (s. 1994) on tamperelainen ohjelmistokehittäjä, amatöörilautapelisuunnittelija, improvisoija ja vähän kaiken kokeilija. Hän on sijoittunut kunniamaininnoille Pirkanmaan kirjoituskilpailussa sekä J.H. Erkon kirjoituskilpailussa. Kirjoittamisessa kiehtovat yllättävät yhdistelmät, tunnelmat ja tyylit. Qvick julkaisee Pilkulleen podcastia, jossa hän esittelee pöytälaatikkonsa erinäisiä tekstejä.
2022 Markus Ilkka Eronen: Varjo kulkee naurusi läpi
Markus Ilkka Erosen teos on mielenkiintoinen rytmillinen ja tyylillinen hybridi, joka liikkuu proosan ja runon välimaastossa. Kirjan suurena teemana on isän ja lapsen suhde, sekä lapsuudessa että lapsen aikuistuttua. Kumpaankin ajanjaksoon liittyy isän poissaolo. Hän katoaa ensin matkoille ympäri maailmaa, ja iän myötä hän katoaa unohtaessaan läheisensä. Teoksessa liikutaan myös sekä ajassa että maantieteellisesti, globaalisti eri paikoissa. ”Kirja ottaa lukijan mukaan tutkimusmatkoille”, kertoo Runo-Kaarina-raadin jäsen, runoilija Raisa Jäntti.
Markus Ilkka Eronen (s. 1980) on kulkenut pitkän matkan Pohjois-Savon metsistä Alankomaihin, missä hän runoilun lisäksi työskentelee tieteenfilosofina Groningenin yliopistossa. Matkan varrella hän on opiskellut teoreettista filosofiaa ja kognitiotiedettä Helsingin yliopistossa, väitellyt tohtoriksi Osnabrückin yliopistosta, ja asunut pitkään myös Belgiassa. Kielet, kirjallisuus ja filosofia ovat kiehtoneet häntä pienestä asti.
2021 Sari Ouni-Gröndahl: Keinussa naukuvat kesän linnut
Keinussa naukuvat kesän linnut on vuoden 2021 Runo-Kaarina voittaja. Raadin puheenjohtaja Kari Levola kuvailee voittajakokoelmaa: ”Sari kirjoittaa ilmavaa ja ehyttä runoa, jossa saa pienenkin muodon elämäään ja sykkimään. Sari on katsoja ja näkijä, joka menee lähelle ja tulee lähelle, näyttää runon voiman elämän ja maailman ymmärtämiseen. Runoilijan omin sanoin kyseessä on ‘pienen elämän suurta liikutusta’. Sari jatkaa suvereenisti ja omaäänisesti suomalaisen nykyrunon parhaita perinteitä.”
Sari Ouni-Gröndahl (s. 1969) on suomen kieleen ihastunut harrastajakirjoittaja Espoosta. Ouni-Gröndahl on opiskellut kotimaista kirjallisuutta Helsingin avoimessa yliopistossa, runonkirjoittamista työväenopistossa ja luovaa kirjoittamissa Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Ouni-Gröndahl löytää aiheensa havainnoimalla ympäristöään: ”Olen tarkkailija. Runon kirjoittaminen lähtee usein liikkeelle siitä, että teen jonkun havainnon, jota sitten pyöritän ja korjaan tekstiksi niin kauan, että se ei enää vaivaa.” Tekemisen innoittajana on runon ilmaisuvoima: ”Runo on sanoiksi käännettyä sähköä”, Ouni-Gröndahl kuvailee.
2020 Hanna Syrjämäki: Kaikukatve
Kaikukatve on tummasävyinen ja dystooppinen kertomus lähitulevaisuuden maailmasta, jossa runon henkilö havainnoi ajan kulumista, mittakaavoja ja mielensisäisiä prosesseja. Historia kiertää runon puhujan mielessä kehää niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisella tasolla, ja aidon yhteyden saaminen muihin ihmisiin näyttää vaikealta.” Syrjämäki on mieltynyt ihmisyyden varjoisten puolien tutkimiseen kirjallisin keinoin, mutta kertoo, että Kaikukatve on myös varovaisen toiveikas rakkaustarina. ”Runon puhujan kuva maailmasta ja ihmisistä on paikoin kovin biologinen ja mekanistinen, mutta samalla hänellä on tarve löytää ihme tai sielu. Tätä etsintää suoritetaan myös runoissa kuvaillun toisen kautta. Lukijan päätettäväksi jää, onnistuuko se.
Hanna Syrjämäki (s. 1983) kirjoittaa mielellään asioita muistiin. ”Havainnoin uteliaana maailmaa ja poimin vihjeitä, joista aivot generoivat säkeitä. Laitan niitä sitten paperille, ja kokeilen, voisiko niistä tulla jotakin, rakennan runoa ikään kuin palapeliä. Olen sanaihminen ja nautin siitä, kun saan pohtia sanojen eri merkityksiä ja käyttötapoja. Kaikukatveessa on esimerkiksi paljon sellaisia termejä, joita olen käyttänyt töissä, mutta jotka olen kirjoittaessa sijoittanut uuteen yhteyteen”, Runo-Kaarina-voittaja kertoo.
2019 Ilkka Tahvanainen: putkista ja virtauksista
Putkiremonttikielen innoittamana syntyi olemassaoloa peilaava runotarina, Putkista ja virtauksista. Tahvanaisen monipuolinen kiinnostuksensa kieltä kohtaan kuuluu kokoelmassa: ”Paitsi eksistenssikertomus, putkista ja virtauksista on myös kielitietoinen kirja, joka avautuu moneen suuntaan. Se antaa vihjeitä, ei kerro suoraan. Uskaltaisin sanoa, että se on jossain kohdin jopa hauska. Tarinan keskiössä on ihminen, joka joutuu järjestelmän, jonkun ulkopuolisen asian, uhriksi. Tässä tapauksessa rakennusfirma ottaa vallan ihmisen elämästä, ja ihminen joutuu hajoavan ympäristön keskelle. Sitä voikin lukea vaikka pakolaiskertomuksena tai tarinana vanhasta miehestä, jonka putkisto alkaa hajota ja rapautua.”
Ilkka Tahvanainen (s. 1968) on työskennellyt tekstien parissa parikymmentä vuotta. Virkamiestaustainen Tahvanainen on kirjoittanut elämässään satoja asiakirjoja, joissa faktojen pitää olla kohdallaan. Juuri se selittääkin osaltaan hänen kiinnostustaan runouteen: ” Olen kirjoittanut lyriikkaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti lähestulkoon puolet elämästäni. Ammattiini kuuluu paljon tiedollisen ja muodollisen tekstin tuottamista, tässä taas saa tehdä jotakin muuta, huomion voi kiinnittää aivan erilaisiin asioihin.”
2018 Annariitta Linjama: Kädet, joiden kautta olen kulkenut
Runo-Kaarina-raati valitsi puheenjohtajansa Kari Levolan johdolla Linjaman kokoelmakäsikirjoituksen yli kahdensadan kokoelman joukosta. Levola luonnehtii voittajakokoelmaa: ”Annariitta Linjaman runous on hämmentävällä tavalla ehyttä ja haurasta yhtaikaa. Runo on prosessissa, kudosta, jossa tummienkin sävyjen kautta kuljetaan mahdollisia valoja kohti. Harvoin näkee esikoiskokoelmaa, josta Linjaman teoksen tavalla nousee tekijänsä omin ääni, runoilijan kypsä ja vaikuttava kosketus.”
Linjama (s. 1970) kertoo kirjoittamisen olleen hänelle tapa jäsentää maailmaa pienestä pitäen, ja hän kirjoittaakin melkein päivittäin. Ajatuksia ja tunteita herättävät niin karmeat uutiset kuin lähipiirin tapahtumatkin. ”Kun jokin ajatus tai tunne kasvaa mielessäni niin suureksi, etten pysty sitä enää muuten käsittelemään, kierrän tunteen auki ja kirjoitan siitä, niin, että sen voi nähdä”, Linjama kertoo.
2017 Jarmo Kervinen: Punainen, tähdetön
2016 Riikka Ulanto: Vedelmiä
2015 Raisa Jäntti: Läpilyöntikipu
2014 Mirkka Mattheiszen: Kuvittele reuna
2013 Pirkko Soininen: Murretut päivät
2012 Aulis U. Lehtinen: Painaja
2011 Anna Elina Isoaro: Puolen mantereen kerhossa
2010 Rea Tiirola-Tyni: Silti kirkas
2009 Tony Laine: Mäyräkoirakulkuetta odotellessa
2008 Lauri Hinkkanen: Kirje Mihail Gorbatšoville
2007 Susanna Taivalsalmi: Pieni verenkuva
2006 Maija-Liisa Nyman: Vieraskirja
2005 Lea Poikela: Ovia ja avaimia
2004 Jukka Nikki: Kuuma huuma karkkipussissa
2003 Teija Kortelainen: Elä katto taakses
2002 Ville Sutinen: Purut ja paperit
2001 Arto Lappi: Ei perhonen siivistään tiedä
2000 Antti Koivumäki: Iltapäivällä tulee mieleen lahoavia puistoja
1999 Jenni Haukio: Paitasi on pujahtanut ylleni
1998 Mirkka Salo: Olen niinkuin Pierrot
1997 Reetta Niemelä: Joen huoma on aina valoisa
1996 Ilkka Koponen: Ovelta on riisuttu nimi
1995 Margareetta Jordan: Lähtöjä
Eine Joutsijoki: Pimeä tulee lasin lävitse
1994 Jukka Hannula: Sieltä nousee eläimiä ja rakkaita